Forever autumn

Syyskuun viimeinen päivä. Mihin katosivat päivät?
Päivällä tuntui siltä kuin kesä olisi tullut takaisin. Sen kunniaksi nappasin pitkästä aikaa kameran kaulaan ja menin ottamaan kuvia, mikä oli hyvä päätös. Se oli ihmeen terapeuttista.
Varoitus! Kuvasaastetta.


~~

It's the last day of September. Where did the days go?
Today it was so warm outside - as if the summer had come back. I decided to go out and take my camera with me since I haven't done that for a long time. It was a good idea. Taking photos was somehow therapeutic.
Warning! Lots of photos.

The year is growing older

Monta viikkoa on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoitin. Vielä vähän aikaa sitten pysyin laskuissa siitä, monesko Orivedellä viettämäni viikko oli menossa. Nyt en enää laske niitä. Siitä on tullut sellaista tasaista ajan virtaa, joka aina vie mennessään ilman että sitä itse huomaa.

Olen avannut muutamia uusia ovia sinä aikana. Ensinnäkin olen huomannut saman asian, josta viisaat ihmiset aina toitottavat: silloin kun jotain asiaa ei tietoisesti etsi, sen löytää. Minä löysin ja olen onnellinen.
Nykyään minusta tuntuu siltä, kuin olisin elossa vain iltaisin ja öisin. Aamut ja päivät menevät sumussa, mutta kun ihana syksyinen pimeys laskeutuu, alan heräillä horteestani. Olen tutustunut ihmisiin ja öiseen Oriveteen, joka on kaunis omalla tavallaan.

Täällä vaahterat ja muut lehtipuut tuovat vähän väriä syksyyn, toisin kuin pohjoisemmassa. Se on mukava lisä. Vaikka maailma tuntuu vähän rajatulta Opiston näkökulmasta katsoen - elämämme täällä keskittyy nimittäin suuressa osin sen ympärille -, se on yllättävän laaja. En ehkä tunne vielä läheskään kaikkia paikkoja, mutta olen jo löytänyt joitain suosikeistani. Pitäisi vain muistaa joskus ottaa kamera mukaan. Harmittelen sitä, ettei Opisto-maailmaamme voi esitellä pelkästään kuvin; se pitää kokea.

Tampereellakin tuli käytyä ikään kuin hetken mielijohteesta. Ostin kaksi pokkaria: Nälkäpeli & Vihan liekit. Opiskelijallakin on oltava huvinsa. Golden Raxissa oli kerrankin hyvää pitsaa, ja mikä parasta: seura vasta olikin hyvää. Kiitän Makuunia ilmaisista julisteista - nyt minun puoliskoni huoneesta ei näytä niin kolkolta enää, kun sitä koristavat pöllöt elokuvasta jota en ole vieläkään nähnyt. Legenda suojelijoista siis. Mukaan tarttui myös Inception-juliste, mutta se saa odottaa vuoroaan. En halua liikaa silmiä seinilleni; korvat niillä jo on.

Ei ole enää montakaan viikkoa siihen, kun menen kotiin, toiseen kotiin. Vielä vähän aikaa sitten siihen oli monta monta monta viikkoa ja vielä enemmän päiviä. Mutta pian pääsen terästämään muistoja ja kuulemaan kaiken, mistä olen jäänyt paitsi, ja toisaalta kertomaan kaiken, mistä kotikaupungin ystäväni ovat jääneet paitsi.


On hassua ikävöidä kahta paikkaa ja kahta ihmispiiriä samaan aikaan. Jo valmiiksi.

~~

Simple English:
I'm not single anymore.
Autumn is beautiful: I love maples.
Time flows.
I'm going home soon.
Sorry, no pictures for today.
I bought The Hunger Games and Catching Fire from Tampere last weekend.

You are alive when there are no ropes holding you

FI

Syyskuun alku merkitsi minulle monia mukavia asioita: Tampereelle menoa, Tracon VI, cosplay, uutta mangaa ja Haapajärven-kavereiden näkemistä. Lähdin lauantai-aamuna Orivedeltä bussilla kohti Tamperetta. Matka oli mielestäni liiankin lyhyt - pidän nimittäin sellaisesta tasaisesta liikkeestä, jonka saa tuntea junassa tai bussissa. Minulla ei tarvitse edes olla mitään tekemistä kulkupeleissä, voin vain ajatella. Bussikuski tosin katsoi vähän omituisesti minua cossipuvussani, samoin kuin monta muuta ihmistä. Pitää varmaan tottua siihen.
Katt ja Pexi olivat minua vastassa Tampereella. Olin tilannut Pexiltä rahaa vastaan Alois Trancy -cossiini liivin ja takin, jotka sain nyt vedettyä päälleni. Sitten lähdimmekin kohti Tampere-taloa.

Kuten aina, conissa oli mahtavaa. Minulla oli halilappu, jossa luki "Give Alois a hug", ja halejahan Alois sai. Cieliksi ja Sebastianiksi pukeutuneista Katista ja Pexistä sekä minusta otettiin erityisesti lauantaina paljon ryhmäkuvia. Tuli jotenkin imarreltu olo.

Minä tyhmä en muistanut ladata kamerani akkua ennen coniin lähtöä, ja tietenkin sen piti loppua jo lauantaina. Onneksi ehdin joitain kuvia o(ta)ttaa.

EN
The beginning of September meant many nice things to me: going to Tampere, Tracon VI, cosplaying, some new mangas, and seeing my friends in Haapajärvi. My bus from Orivesi to Tampere left early on Saturday morning. For me, the bus drive was a bit too short - I like the endless-feeling movement that you can feel when you go by bus or train. I like being still and just thinking and watching out of the window. Though the bus driver seemed to wonder what on earth was going on when I got on the bus. Not to mention the people in the streets. Gotta get used to it.
My friends Katt and Pexi were waiting for me at the bus station. Pexi had made me Alois Trancy’s vest and coat (I paid her, of course) and finally I could put them on. Then we went to the Tampere Hall where Tracon was held.

As always, we had great fun at the con. I had a paper that read “Give Alois a hug”, and many hugs he got. Many people wanted to take photos of me, Katt and Pexi, who were cosplaying Ciel and Sebastian on Saturday. I felt pretty flattered.

Stupid me, I forgot to load my camera’s battery before leaving to the con. So of course the battery ran dry already on Saturday. Fortunately I managed to take some photos before that.

Wanna hug?

Ostokseni / my shopping:

D.Gray-man 1 & 2

Neon Genesis Evangelion 3, 4 & 7

Kuroshitsuji (Black Butler) III-VI (3-6)
Why was this pic rotated?

Strawberry, lychee x2 and blueberry pockys