Haluan auringon takaisin. Talvea sietää aina siihen asti, että on joulu, sen jälkeen lumi saisi minun puolestani alkaa sulaa. Tai tulisi edes niitä aurinkoisia pakkaspäiviä, jolloin valokuvaaminen onnistuu ainakin niiden muutaman valoisan tunnin ajan ja kuviin saa muitakin värejä kuin harmaata. Minulla on taipumus olla vähän alakuloinen näihin aikoihin vuodesta, joten aurinko saisi kyllä tartuttaa hymynsä minuunkin aina välillä!
Lomalla olen... lukenut. Paljon kirjoja. Enemmän kuin pitkään aikaan. Täällä kotona minulla on ihana punainen nojatuoli, jossa voi käpertyä mukavaan asentoon suoraan jalkalampun valokeilan alle, kietoa viltin jäisten jalkojen päälle ja syventyä kirjaan.
Olen minä kyllä muutakin tehnyt kuin lukenut. Uudenvuodenaattoa edeltävänä päivänä pidimme isolla porukalla juhlat. Tuli pakkasta ja saimme kävellä monta kilometriä pimeässä, mutta ei se haittaa. Olen niin ylpeä siitä, että ystäväpiirini osaa pitää hauskaa ilman alkoholia. Kävin myös yökyläilemässä ja päätimme leikkiä kotia leipomalla omenapiirakkaa.
Pääkoppani on hiljalleen oppinut erottamaan kodin ja Opiston eron. Kotiinpaluu ei tuntunut enää niin oudolta kuin edellisellä kerralla. On mukava huomata, että kummassakin paikassa on hyvä olla ja ihmisiä, jotka huolivat minut mukaan kuvioihin.
