Ei aikaa pidä ajatella, antaa sen mennä vaan. Niin minulle taisi tänäkin vuonna tapahtua, sillä yhtäkkiä puut alkoivat puskea lehtiä ja sisälle meinasi läkähtyä. Kouluvuoden tarjoamilta viimeisiltä kommelluksilta en onnistunut kyllä välttymään - avaimet piiloutuivat näköjään pysyvästi, ja navigaattori katosi kartalta. Kotona kuitenkin ollaan, ja edessä on koko kesä aikaa ajautua sekä koulukirjojen, romaanien että kesätöiden ihmeelliseen maailmaan.
Minun puolestani aurinko saisi näyttää naamaansa täällä keskellä Suomeakin ahkerasti. Aion myös saada sadan sivun rajan rikki tuossa projektissani, vähintään. Ja jos vain kaikki antaa myöten, niin jopa valmiiksi!
Viimeiset viikot koululla koostuivat kokeista, grillaamisesta ja epäonnistuneesta lentopallon pelaamisesta pihalla. Ensi vuotta en ehkä uskalla ajatellakaan, se kuitenkin vyöryy kohti niin kauhealla vauhdilla, että kohtahan minäkin vedän valkolakin päähäni. Mutta hys hys, nyt on kesä.
