(Pahoittelen, jos tekstissä on ristiriitoja tai muuta vastaavaa, kirjoitin aika lailla hetkellisestä inspiraatiosta ja tajunnanvirtatyylillä...)
Pidän itseäni ajattelutavoiltani realistisena ihmisenä. Piirrän ainakin eläimiä mahdollisimman todenmukaisella tyylillä - mutta toisaalta liitän kuviin mielelläni erilaisia fantasiaelementtejä. Teksteissänikin todellisuus ja fantasia sekoittuvat, ja kirjallisuuden tyylilajeista nautin erityisesti fantasiasta. Minua kiinnostavat muinaiset uskonnot, uskomukset ja yliluonnolliset ilmiöt, mutta en ole ollenkaan uskonnollinen ihminen. Voiko oikeastaan kukaan tiukkaakin tiukempi realisti väittää, ettei hänen elämäänsä sisälly millään tavalla mitään ns. todellisuudesta poikkeavaa?
Historiaan suhtaudutaan näin mustavalkoisesti jaoteltuna kahdella tavalla. Jotkut kokevat sen tylsänä, kuivana vuosilukujen ja tapahtumien jonona, joka olisi parempi työntää aivojen perukoille unohduksiin. Toisten mielestä taas historialliset henkilöt, tapahtumat ja aikakaudet ovat todella mielenkiintoisia. Itse en näe yksittäisten, nimettyjen henkilöiden tekoja kovin kiinnostavina. En jaksa lukea kuvausta siitä, kuka presidentti päätti minäkin vuonna mitäkin tai miten jonkin maan väkiluku nousi kahdellakymmenellä vuodesta nakki vuoteen peruna.
Sen sijaan historiassa minua kiehtovat erilaiset tunnelmat, tavat ja ajatusmaailmat. Miltä tuntuisi olla itse vaikkapa keskiajalla? Historiassa on mielenkiintoista myös sen selvittämättömyys. Emme mitenkään voi oppia kaikkea - osa asioista, etenkin muinaishistoriaa tutkittaessa, pitää vain olettaa ja arvailla. Puhuin aiemmin fantasiasta, ja miten se tähän sitten liittyy? Kun historiaan sekoittaa hieman fantasiaa, se muuttuu vielä kiinnostavammaksi. Varmasti monet ovat joskus lukeneet historiallisia fantasiaromaaneja. Niissä vain on monesti sellaista tunnelmaa, joka puuttuu nykyaikaan sijoittuvista kirjoista.
Kun asiaa kunnolla ajattelee, huomaa että vaikka pitäisi elämäänsä tylsänä, normaalina ja tavallisena, pienet yksityiskohdat muistuttavat meitä erilaisten uskomusten jäänteistä tai yliluonnollisuuden olemassaolon tutkimisesta. Kun musta kissa kävelee tien yli, kun kokeillaan juhannustaikoja tai pelataan spiritismiä. Ihminen on luova eläin. Tuskinpa monikaan lapsi on leikkinyt pienenä vain tuttuun ja todelliseen maailmaan sijoittuvia leikkejä. Mielikuvituksemme jyllää, vaikkemme sitä tiedostaisikaan. Ehkä ns. todellista yliluonnollisuutta ei ole, ehkä on, mutta luomme ja koemme sen serkkua jatkuvasti. Eikä siinä ole mitään lapsellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti