The year is growing older

Monta viikkoa on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoitin. Vielä vähän aikaa sitten pysyin laskuissa siitä, monesko Orivedellä viettämäni viikko oli menossa. Nyt en enää laske niitä. Siitä on tullut sellaista tasaista ajan virtaa, joka aina vie mennessään ilman että sitä itse huomaa.

Olen avannut muutamia uusia ovia sinä aikana. Ensinnäkin olen huomannut saman asian, josta viisaat ihmiset aina toitottavat: silloin kun jotain asiaa ei tietoisesti etsi, sen löytää. Minä löysin ja olen onnellinen.
Nykyään minusta tuntuu siltä, kuin olisin elossa vain iltaisin ja öisin. Aamut ja päivät menevät sumussa, mutta kun ihana syksyinen pimeys laskeutuu, alan heräillä horteestani. Olen tutustunut ihmisiin ja öiseen Oriveteen, joka on kaunis omalla tavallaan.

Täällä vaahterat ja muut lehtipuut tuovat vähän väriä syksyyn, toisin kuin pohjoisemmassa. Se on mukava lisä. Vaikka maailma tuntuu vähän rajatulta Opiston näkökulmasta katsoen - elämämme täällä keskittyy nimittäin suuressa osin sen ympärille -, se on yllättävän laaja. En ehkä tunne vielä läheskään kaikkia paikkoja, mutta olen jo löytänyt joitain suosikeistani. Pitäisi vain muistaa joskus ottaa kamera mukaan. Harmittelen sitä, ettei Opisto-maailmaamme voi esitellä pelkästään kuvin; se pitää kokea.

Tampereellakin tuli käytyä ikään kuin hetken mielijohteesta. Ostin kaksi pokkaria: Nälkäpeli & Vihan liekit. Opiskelijallakin on oltava huvinsa. Golden Raxissa oli kerrankin hyvää pitsaa, ja mikä parasta: seura vasta olikin hyvää. Kiitän Makuunia ilmaisista julisteista - nyt minun puoliskoni huoneesta ei näytä niin kolkolta enää, kun sitä koristavat pöllöt elokuvasta jota en ole vieläkään nähnyt. Legenda suojelijoista siis. Mukaan tarttui myös Inception-juliste, mutta se saa odottaa vuoroaan. En halua liikaa silmiä seinilleni; korvat niillä jo on.

Ei ole enää montakaan viikkoa siihen, kun menen kotiin, toiseen kotiin. Vielä vähän aikaa sitten siihen oli monta monta monta viikkoa ja vielä enemmän päiviä. Mutta pian pääsen terästämään muistoja ja kuulemaan kaiken, mistä olen jäänyt paitsi, ja toisaalta kertomaan kaiken, mistä kotikaupungin ystäväni ovat jääneet paitsi.


On hassua ikävöidä kahta paikkaa ja kahta ihmispiiriä samaan aikaan. Jo valmiiksi.

~~

Simple English:
I'm not single anymore.
Autumn is beautiful: I love maples.
Time flows.
I'm going home soon.
Sorry, no pictures for today.
I bought The Hunger Games and Catching Fire from Tampere last weekend.