perjantai 25. marraskuuta 2011

Still waiting for the snow to fall


Perjantait ja viikonloput ovat outoa aikaa. Silloin kun pitäisi saada aikaiseksi sellaisia asioita, jotka ovat kasaantuneet näille vapaapäiville, ei saa tehtyä mitään. Pieni ihminen harhautuu tekemään kaikkea mitä ei pitäisi tai aivan välttämättä tällä sekunnilla tarvitsisi, kuten uutta ulkoasua blogille. Mutta tässä se nyt sitten olisi. Vaikka tällä hetkellä, ainakin sään perusteella, tämä marraskuu tuntuu enemmän pitkittyneeltä syksyltä kuin talvelta, halusin jättää kesän taakseni blogin puolella. Taustan kuvio pysyi kuitenkin samana, pidän siitä niin kovasti.

Olen jälleen löytänyt syvän inhoni kahta sanaa kohtaan: "pitäisi tehdä". Noiden sanojen pelkkä ajatteleminenkin on motivaation tappamista. "Pitäisi lukea kokeisiin, pitäisi tehdä läksyt, pitäisi tehdä luvattuja ulkoasuja/kuvia, pitäisi päivittää sitä ja tätä sivustoa/foorumia..." Eikö meidän kaikkien kannattaisi ajatella mieluummin näin: "Haluaisin tehdä tämän asian tänään." Kuulostaa huomattavasti mukavammalta.

Marraskuuta on jäljellä enää joitain päiviä. Nano-tekstini vaikuttaa pahasti siltä, että haluaa työstää itseään vielä saavutetun sanamäärän jälkeenkin. Juoni ei oikein tunnu mahtuvan tuohon 50 000 sanaan. Päinvastoin kuin viime vuonna, jolloin minun piti kehitellä lisää juonta, jotta tarina ei loppuisi kesken. Hassun seikan tästä tekee se, että viime vuoden tekstini oli suunniteltu valmiiksi, kun taas tänä vuonna olen keksinyt juonta ja tapahtumia melkeinpä sitä mukaa kuin olen kirjoittanut. Ehkä tarina on lähtenyt vähän käsistä sen takia, mutta eipä se haittaa.

Ensi keskiviikkona vaihtuu jakso ja kirjoittajalukion todellinen puoli pääsee avautumaan meille. Ensimmäinen kirjoittajaohjelma nimittäin alkaa! Ensi jakso on melko herkullinen sisällöltään: kirjoittajaohjelman tuntien lisäksi meillä on vain yhteiskuntaoppia, englantia, kuvista ja musiikkia. Lisäksi koulu näyttäisi ainakin minulla alkavan joka päivä vasta 9:30. Om nom. Ihanaa saada nukkua vähän pidempään juuri tähän aikaan vuodesta, jolloin yleensä on pimeää ja kylmää, eikä aamulla tekisi mieli nousta sängystä.

Odotan edelleen sitä lunta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti