Tämänkaltaista postausta toivottiin joskus, joten ajattelin nyt kirjoittaa jotain tulevaisuudensuunnitelmistani.
"Mikä minusta tulee isona?"
En liene ainoa seitsemäntoistavuotias, joka pyörittelee tätä kysymystä päässään. Tosin omalla kohdallani kysymys ei ole niinkään siitä mitä haluan, vaan siitä mitä voisin olla. Ensimmäiseksi mainittuun minulla nimittäin on hyvin selkeä vastaus. Tahtoisin olla kohtalaisen menestyksekäs kirjailija, mikä ei haaveena varmasti ole kovin yllättävä, varsinkaan kun opiskelen kirjoittajalukiossa. Elämä olisi niin helppoa, jos luoviin ammatteihin, kuten tässä kirjailijaksi, voisi opiskella aivan kuten mihin tahansa muuhunkin tietäen, että alalta saisi myös säännöllistä työtä ja palkkaa. Ihmisen tarve luoda omaa on kuitenkin näköjään tuomittu jäämään useimpien tapauksessa sivutyöksi tai harrastukseksi. Aina on joitain onnekkaita, jotka kykenevät turvaamaan toimeentulonsa pelkästään luovuudellaan, mutta kaikille kokelaille ei sitä onnea taata.
Mitkä siis ovat vaihtoehdot omalla kohdallani? En voi opiskella kirjailijaksi, vaan minun on keksittävä jokin toinen ammatti. Useimmat muutkin lähellä sydäntäni olevat asiat ovat jollain tapaa luovia: piirtäminen, valokuvaus. Nämä vaihtoehdot olen oikeastaan tyrmännyt, sillä haluan alalle, jolla työn saaminen on melko turvattua. Pidän myös kovasti eläimistä ja luonnosta, mutta metsätalouden opiskeleminen ei kiinnosta, eläinlääkäriksi minusta ei olisi henkisellä tasolla. Lisäksi hevos- ja kissa-allergiani haittaisivat.
Sosiaali- ja terveysala ei ole minua varten, kuten ei myöskään mikään koneisiin, rakentamiseen tai autoihin liittyvä. Toimittajan työ voisi olla kiinnostavaa juttujen kirjoittamisen kannalta, mutta tunnen oloni sen verran epämukavaksi uusien ihmisten kanssa, että haastattelut ja tiedon hankkiminen tuottaisivat minulle ikäviä sosiaalisia tilanteita. Olen harkinnut myös opettajan ammattia, mutta sisälläni on pieni ääni, joka sanoo: "En halua viettää koko elämääni koulussa." Tällä hetkellä opettaja on kuitenkin varavaihtoehto.
Mietelmiäni rajoittaa myös se, etten kuulemani jälkeen kauhean mielelläni menisi yliopistoon opiskelemaan lukion jälkeen. Yliopistossa on toki hyvin vapaata, mutta olen sellainen ihminen, joka tarvitsee selkeitä päivämääriä ja rajoja, että saa tehtävänsä tehtyä. Siksi ammattikorkea tuntuu tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta. Toinen rajoittava tekijä on se, että tahtoisin kovasti muuttaa Tampereelle lukion jälkeen, ja siksi koulunkin olisi oltava siellä. TAMK:sta olen löytänyt jotakin mielenkiintoista:
elokuvan ja television koulutusohjelma. Koulutusohjelmassa voi erikoistua esimerkiksi kuvaamiseen tai tuottamiseen. Itseäni kiinnostaisi eniten käsikirjoittaminen, mutta en sulje muita vaihtoehtoja pois. Työllistyminen alalla vaikuttaisi ihan lupaavalta: TAMK:n mukaan n. 80 % valmistuneista työllistyy alalle. Yhtä sun toista pitäisi ottaa vielä selville, mm. mitä kaikkea minun pitäisi osata valintakokeessa. Näillä näkymin tämä tuntuu kuitenkin hyvältä kompromissilta.
