Yön antia

En suosittele lukemaan yöllä äidinkielen kokeeseen, ainakaan jos aihealueessa puhutaan minkäänlaisista runoista... Oli pakko kirjoittaa tämä eilen yhtäkkisen inspiraation tultua. Tässä ei vaikuttaisi olevan mitään järkeä, mutta kyllä siellä idea ja tarkoitus on, jossain syvällä. Ehkä olen itse ainoa, joka sen sieltä löytää. Älkää tuomitko, tämä siis tosiaan on yöllistä tajunnanvirtaa, joten omituisuuksia löytyy riittämiin!

Helmikuussa heinä kuoli niin kuin pisaroiva lumi
jota tuli taivaalta muotopuolina vaahteranlehtinä
Ja kylmyys maisteli sisältä ulkoa joka puolelta
kun ajalla oli liian kiire seiteissä hyppiessään

Tunne siitä että viimeinen kesä juoksi kohti
niin kuin sokea vihainen orava ilman käpyä
Ja vaikka valo takertui kaikkien kalvoille
sen varjot julmaan leikkiinsä jäi

Nälkäisen solisluista rakennettiin valkea lautta
pumpulitervalla ja kyynelillä kyllästettiin
jottei kuolema korjaa
eikä elämä riko.