New wings are growing tonight

Varoitus, asuntohehkutusta!

En olekaan täällä vielä ilmoitellut, että muutamme kotiporukoiden kanssa vähän isompaan kämppään. Kävimme katsomassa sitä viime viikolla, tänään saimme avaimet. Koska vuokrayhtiö on sama, meillä ei onneksi ole kuukauden irtisanomisaikaa, vaan virallisesti pääsemme muuttamaan jo ensi viikon perjantaina eli 1.4. Pakkaamisen kanssa tulee kyllä kiire. Matkaa tästä ei ole kuin ehkä parisensataa metriä, joten muuttaminen on kuitenkin aika helppoa. Kämppä on kolmio, kuten tämä nykyinenkin, mutta se on vähän isompi. Siellä on kaksi vaatehuonetta, joista toinen on niin iso, että aikuisten sänky mahtuu sinne :D Tähän asti nuo ovat nukkuneet olohuoneessa, joten tilaa tulee jälkimmäiseen sitten huomattavasti nykyistä enemmän.

Vaikka en tule tuolla kokopäiväisesti asumaankaan kuin muutaman kuukauden ennen Orivedelle opiskelemaan lähtöä (olettaen, että pääsen sinne), tykkään kovasti! Kaikissa huoneissa on ikkunalaudat, saan laitettua omalleni koriste-esineitä :3 Mulla on myös nätit tapetit. Keittiön ja eteisen välisellä käytävällä on ihanat lintupeilit, ja niitä löytyi irtonaisina yhdestä huoneesta lisää, joten saan sellaisia palasia varmaan itellenikin. Rakastan peilejä, ne avartavat, ja nykyään en tykkää olla huoneessani, jos seinällä ei ole peiliä.

Uudessa asunnossa on nykyiseen nähden paljon säilytystilaa, keittiöönkään ei tarvitse enää ylimääräisiä hyllyjä. Edelliset asukkaat ovat jättäneet parvekkeelle mattopiiskan ja keittiöön sellaisen kätevän kulmahyllyn, suunniteltiin äidin kanssa, että laitetaan siihen joku kasvi. Asunto tuntuu jotenkin ihanan valoisalta, ehkä siksi että se on kakkoskerroksessa, eikä ikkunan edessä ole kaiken maailman puskia niin kuin nykyään. Mun huoneen ikkunasta näkee suoraan leikkipuistoon :D Talossa on myös kaikkien asukkaiden yhteiset saunatilat, jotka ovat tosi hienot. Siellä tuoksui kuin vanhalta puusaunalta.

Otin tänään tyhjästä asunnosta kuvia, mutta niissä ei varmaan paljoa nähtävää ole, joten laitan kuvia sit kun olemme saaneet tavarat paikoilleen~

Koulu - unelma vai painajainen?

Moni nuori ajattelee koulunkäynnin olevan yhtä helvettiä, suoraan sanoen. Heillä olisi kuulemma parempaakin tekemistä. Koulussa on tylsää, opettajat ovat ärsyttäviä, vastuuta ei voi ottaa, kokeisiin lukeminen tai läksyjen teko ei kiinnosta. Kaiken huippu on Facebookin ryhmä: "Koulu palaa, tuokaa lisää bensaa!" Kypsää ja ajattelevaista, eikö vain?

Niin, siltähän se joskus tuntuu, mutta missä me olisimme ilman koulua? Facebookissako tai muualla netissä? Ehei, emme mitä luultavimmin osaisi lukea. Töissäkö? Meillä ei olisi koulutusta, vain kotoa saadut tiedonmuruset. Ei olisi lääkäreitä, ei talonrakentajia, ei lakimiehiä - tai jos olisikin, uusia ei juuri tulisi - olettakaamme, että minkäänlaista opettamista ei siis tapahtuisi, kotona opittuja perustaitoja lukuun ottamatta. Vapaa-aikamme kuluisi kotitöissä, jotka luultavasti olisivat raskaita. Aivan kuin ennen vanhaan, ennen oppivelvollisuutta ja laajaa koulujärjestelmää.

Monista tuntuu siltä, että peruskoulussa ei yksinkertaisesti ole mitään sellaista ainetta, joka kiinnostaisi. Sillä voi kuitenkin kannustaa itseään, että varmasti sen yhdeksännen luokan jälkeen löytyy jokaiselle jotain. Moni sanoo haluavansa töihin, mutta ilman minkäänlaista pätevyyttä ei töitäkään tipu, niin ei myöskään rahaa tai ruokaa. Joten edes sen ammattikoulun voisi käydä. Jos kuvittelette, että valittamalla Suomesta poistetaan kaikki koulut, olette väärässä. Nyky-yhteiskunnassa järjestely on välttämätön ja järkevä.

Ihmiselle on luontaista oppia. Kun meillä on käytettävissä suuri aivokapasiteetti ja kyky omaksua paljon tietoa, miksi heittäisimme sen hukkaan? Tiedosta ei ole koskaan haittaa. Tätähän on käytetty useasti esimerkkinä, mutta miettikää niitä köyhien maiden lapsia, joilla ei ole laisinkaan mahdollisuutta koulunkäyntiin. Vaikka he saattavat näyttää iloisilta, meidän kantistamme katsottaessa heidän olonsa ovat kurjat. Me saamme näennäisen ilmaisesti käydä koulua ja saamme jopa kouluruoan. Peruskoulussa meidän ei tarvitse kustantaa itse edes oppikirjoja tai vihkoja. Aika luksusta.

Pyydän teitä vain miettimään, kannattaako sittenkään aina valittaa, kun pitää nousta aamulla kouluun. Ja ei, en itsekään voi sanoa ihan mielettömästi rakastavani koulua, varsinkaan niitä aamuherätyksiä. Mutta näen kuitenkin sen enemmän oikeutena kuin velvollisuutena. Mieluummin minä pulpetin ääressä istun kuin kyykin pellolla selkä hiessä, esimerkiksi.

Helpompi olla hiljaa kuin katua

Käväisin vanhan perhetuttavan rippijuhlissa.

Let it snow

Rauhallinen lauantai. Lumisadetta.

Vampiraatit-sarjan (Justin Somper) osat 4: Black Heart ja 5: Empire of Night. Gotta love Adlibris ♥

Tunnen oloni kauhean laiskaksi juuri nyt, tosin viime aikoina se on ollut enemmänkin kroonista. Olen kyllästynyt talveen, lumet saisivat lähteä jo lipettiin. Haluaisin, niin kovasti haluaisin päästä tästä saamattomuudestani eroon, laittaa kivat vaatteet päälle ja mennä juoksemaan aurinkoon, haistamaan pölyiset tiet, kostean mullan ja ruohon. Oh my darling summer, where are you?

Sama tunne joka vuoden alussa.

Elämäni musikaalina

 
Biisi...

joka kuvaa elämääni:

Misguided Ghosts - Paramore
On the Brightside - Never Shout Never

jolla tunnustaisin rakkauteni:

The Only Exception - Paramore

joka soi lentäessäni:

Hero Across the Sky - Blue Foundation
Wind - Akeboshi
Walking in the Air (The Snowman)

joka soisi häissäni:

The Only Exception - Paramore

joka soi, kun olen surullinen:

Sadness and Sorrow (Naruto)
Hello - Evanescence
The Swan Song - Within Temptation

joka soi, kun kävelen kuunvalossa:

The Golden Floor - Snow Patrol
Eyes On Fire - Blue Foundation
Supermassive Black Hole - Muse

joka soi, kun kävelen yksin kesäyössä:

Hetken tie on kevyt - Tehosekoitin
The Islander - Nightwish
Ghost - Blue Foundation
Bonfires - Blue Foundation
Run - Snow Patrol

joka soi, kun olen iloinen:

Whoa - Paramore
Sunburn - Owl City
Starlight - Muse
Chasing Cars - Snow Patrol

joka soi, kun olen matkalla:

The Lightning Strike - Snow Patrol
Last of the Wilds - Nightwish

joka soi, kun minua pelottaa:

Hysteria - Muse

joka kuvaisi kaipuuta:

When You're Gone - Avril Lavigne
Need - Hana Pestle

joka soi, kun pakenen:

You Can't Take Me - Bryan Adams
15 Step - Radiohead

joka soi, kun olen rakastunut:

Friday, I'm in Love - The Cure
My Love - Sia
Yourbiggestfan - Never Shout Never

joka kuvaa kesää:

Mikä kesä - Happoradio
Kesä -95 - PMMP
Maailma on sun - Tehosekoitin
Miss Blue - Vincent

joka on elämäni viimeinen biisi:

Stay With Me - Clint Mansell (The Fountain)

joka kuvaa kaverijengiäni:

Born For This - Paramore
Spotlight - Mutemath

joka kuvastaa onnistumista:

Once in Every Lifetime - Jem

joka kuvaa vihaa:

The Kill - 30 Seconds to Mars
This Is War - 30 Seconds to Mars

joka kuvaa epävarmuutta:

Mad World - Gary Jules

joka kuvaa itsevarmuutta:

Eye of the Tiger - Survivor
Get Off My Back - Bryan Adams
Misery Business - Paramore

joka soi viikonloppuna:

Club Can't Handle Me - Flo Rida feat. David Guetta

Väristys (Maggie Stiefvater)

Ostin viime viikolla Maggie Stiefvaterin Väristys-kirjan itselleni. Olin jo aikaisemmin ajatellut lainata sen kirjastosta, mutta koska koin pakottavaa tarvettaa ostaa kirjakaupasta jotain, niin tämä sitten tarttui kansiensa perusteella matkaan. Enkä kadu ostosta.

Väristys on The Wolves of Mercy Falls -trilogian ensimmäinen osa. Voi kyllä, se kertoo ihmissusista - mutta minun makuuni se tuo kuluneeseen aiheeseen edes tipan uutta verta. Päähenkilö Grace joutui pienenä susien hyökkäyksen kohteeksi, mutta hänet pelasti keltasilmäinen yksilö. Näiden kahden välille kehittyi jonkinlainen etäinen mutta vahva side, ja kun Grace löytää portailtaan haavoittuneen pojan, hän tietää sen olevan tuo sama susi. Sam. Ei liene vaikeaa arvata, että Väristys on tarina heidän rakkaudestaan, joka ei kuitenkaan ole esteetön - Sam kun uhkaa kylmyyden vuoksi muuttua jatkuvasti takaisin sudeksi, eikä hän enää pystyisi muuttumaan takaisin.

Pidin kirjasta kovasti. Romantiikasta pitäville se on varmasti miellyttävä lukukokemus. Stiefvaterin kirjoitustyyli on sopivan selkeä, hän käyttää kauniita ilmaisuja (tosin säästeliäästi) ja kuvaa tunteita hyvin. Kirjan loppuvaiheilla minulla oli itku lähellä monen luvun lopussa. Minun oli pakko lukea kirja miltei yhdeltä istumalta loppuun, vaikka sen takia tuli valvottua jonnekin aamuyöhön... Sitä ei vain voinut laskea käsistä.
Tietyssä määrin minua häiritsi se, että Väristyksessä on joitain samankaltaisuuksia näiden paljonpuhuttujen Twilight-kirjojen kanssa. Esimerkiksi monet nimet ovat samoja/samankaltaisia. Luulen, että tämä ei kuitenkaan ole tarkoituksellista - kirjailija on nuori ja oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että nuoret ihmiset ottavat helposti vaikutteita, usein tiedostamattaan. Mielestäni Stiefvater on muutenkin Meyeriä parempi kirjoittaja, ja hänen tarinassaan on jotain syvempää. Kuulostaa puolustelulta, vaikka se ei ole tarkoitukseni - asia vain on niin. Vaikutteiden otto on vaikea aihe ja sille on hankala vetää mitään selkeitä rajoja.

Suosittelen kyllä lukemaan, jos rakkaushömpötykset kiinnostavat, se kun tuossa aika lailla pääosassa on. (:

Can you see it now?

Pöllöpaita, X-Globe.

Ihana isokauluksinen paita, X-Globe.

Uusi ohuin kieli kitaraani.

Tämän kävin oikeastaan ostamassa Haapajärven Info-kirjakaupasta, koska Ylivieskassa oli aika suppea valikoima.

Meikkipussi, Seppälä.

(Anteeksi postauksen typerä järjestys, Blogger temppuili näiden kuvien kanssa.)

Parin viime päivän ajan materialistinen puoleni on kehrännyt tyytyväisenä. Eilen, siis torstaina, käväisimme kaverien kanssa Ylivieskassa - herätys klo 05:20, junaan, lumituiskuun, kauppoihin, junaan, Sofialle asti jaksoimme taivaltaa jalat puhki. Ihme kyllä itteäni ei pahemmin väsyttänyt eilen, se väsymys iski sitten vasta tänään. Illalla leikimme pimeäpiilosta säkkipimeässä talossa ja kiusasimme itseämme vielä katsomalla kauhuleffan. Ite en ole niistä kovin innostunut (= en ole niitä pahemmin katsonut), mutta täytyy sanoa, että tämä yksilö oli erittäin hyvä! Kyseessä oli siis The Eye -elokuvan vuonna 2002 tehty ensimmäinen versio. Painajaisia ei aiheuttanut - itse asiassa olin kuulemma naurahtanut aamuyöstä unissani. Hmm.

Kevät-/syyskengät, Kuparikenkä.

Kesäksi kengät, Kuparikenkä.

Pallomekko, Seppälä.

Ruutupaita, Seppälä.

Pöllökoru, Seppälä.

Tänään kävimme kotiporukoiden kanssa Nivalan Uikossa uimassa, ja samalla kävin äitin kanssa (mieshenkilöiden iloksi) pyörähtämässä parissa kaupassa. Mamma betalade. :D

Long road back

Sain viimein aseteltua sormeni taas näppäimille oikean sivuston kohdalla, toisin sanoen saatte tänään vähän pitempää luettavaa. Koska perustin tämän blogin alunperin lähinnä ystävieni luettavaksi, jutut ovat olleet vähän inside-tyylisiä. Jatkossa mun onkin tarkoitus kirjoittaa vähän yleisemmällä tasolla, että vieraammatkin lukijat voisivat (yrittää) nauttia siitä.

Mulla alkaa virallisesti talviloma maanantaina, mutta vapaatahan toki tämä viikonloppukin on. Loman to do -lista näyttää tältä:

• Editoi romaanikäsikirjoitus loppuun ja lähetä se.
• Tee äidinkielen lopputyö.
• Mene torstaina Ylivieskaan kavereiden kanssa ja sieltä kimppayökylään.
• Käy Nivalan Uikossa uimassa porukoiden kanssa.
• Kirjoita.
• Nuku.
• Lue.
• Rakentele websivuja.
• Käy lenkillä.

 Viime viikon perjantaina oli koululla juhla, jossa näytin tältä:

Vaatimuksena oli, että vaatteet ovat siistit, ei siis ollut ihan pakko olla juhlava asu. Olisin laittanut mekon, mutta mulla ei ole mitään kivaa enkä kaupastakaan löytänyt muuta kuin tuon paidan (ja hatun! ♥) Anteeksi tökerö kuvanmuokkaus. Inkalle kiitos kuvasta.

Kirjoitusinnostus loppui kuin seinään, koska kävin tässä postauksen kirjoittamisen aikana saunassa ja se väsyttää, ainakin minua. Ensi kerralla sitten enemmän.

Kannattaa muuten tsekata näiden heppujen covereita, aivan loistavia!
-----> Michael Henry & Justin Robinett