Väristys on The Wolves of Mercy Falls -trilogian ensimmäinen osa. Voi kyllä, se kertoo ihmissusista - mutta minun makuuni se tuo kuluneeseen aiheeseen edes tipan uutta verta. Päähenkilö Grace joutui pienenä susien hyökkäyksen kohteeksi, mutta hänet pelasti keltasilmäinen yksilö. Näiden kahden välille kehittyi jonkinlainen etäinen mutta vahva side, ja kun Grace löytää portailtaan haavoittuneen pojan, hän tietää sen olevan tuo sama susi. Sam. Ei liene vaikeaa arvata, että Väristys on tarina heidän rakkaudestaan, joka ei kuitenkaan ole esteetön - Sam kun uhkaa kylmyyden vuoksi muuttua jatkuvasti takaisin sudeksi, eikä hän enää pystyisi muuttumaan takaisin.
Pidin kirjasta kovasti. Romantiikasta pitäville se on varmasti miellyttävä lukukokemus. Stiefvaterin kirjoitustyyli on sopivan selkeä, hän käyttää kauniita ilmaisuja (tosin säästeliäästi) ja kuvaa tunteita hyvin. Kirjan loppuvaiheilla minulla oli itku lähellä monen luvun lopussa. Minun oli pakko lukea kirja miltei yhdeltä istumalta loppuun, vaikka sen takia tuli valvottua jonnekin aamuyöhön... Sitä ei vain voinut laskea käsistä.
Tietyssä määrin minua häiritsi se, että Väristyksessä on joitain samankaltaisuuksia näiden paljonpuhuttujen Twilight-kirjojen kanssa. Esimerkiksi monet nimet ovat samoja/samankaltaisia. Luulen, että tämä ei kuitenkaan ole tarkoituksellista - kirjailija on nuori ja oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että nuoret ihmiset ottavat helposti vaikutteita, usein tiedostamattaan. Mielestäni Stiefvater on muutenkin Meyeriä parempi kirjoittaja, ja hänen tarinassaan on jotain syvempää. Kuulostaa puolustelulta, vaikka se ei ole tarkoitukseni - asia vain on niin. Vaikutteiden otto on vaikea aihe ja sille on hankala vetää mitään selkeitä rajoja.
Suosittelen kyllä lukemaan, jos rakkaushömpötykset kiinnostavat, se kun tuossa aika lailla pääosassa on. (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti